Rukoillen läheisyyteen

By EsaUncategorizedWith 2 comments

5. Mooseksenkirja 4:7 lukee:

Minkä muun suurenkaan kansan jumalat ovat yhtä lähellä omaa kansaansa kuin Herra, meidän Jumalamme? Hän on meitä lähellä aina, kun me häntä rukoilemme.

Alkukielestä, hepreasta, löydämme painokkaan muistutuksen rukouksen ja Jumalan läheisyyden välisestä yhteydestä. Heprean adjektiivi GRV (suomennettu adverbina ”lähellä”) on äänneasultaan lähellä verbiä GRA (”huutaa”, suomennettu tekstissä ”rukoilemme”). Näiden sanojen välillä ilmenee ääntämiseen perustuva sanaleikki, joka painottaa, että rukous on ehto päästä lähelle Jumalaa.

Vanhassa testamentissa rukous on keskeisessä asemassa Jumalan tekoja. Asiayhteydessä Mooses puhuu kansalle kuuliaisuudesta Jumalan antamalle ”opetukselle” (laki tässä yhteydessä kaventaa sanan TORAH merkityksen yksipuolisesti lain ja armon vastakkainasetteluun). Keskeinen teema tätä opetusta on Israelin Jumalan läheisyys, joka seuraa kansaa kahdella perusteella: 1) Kuuliaisuutena opetusta (Jumalan sana) kohtaan ja 2) rukouksena Herraa kohtaan.

Rukous ja kuuliaisuus oli tekevä Israelista suuren kansan. Samalla tavalla rukouksen lahja ja kuuliaisuus Jumalalle ovat avain kaikkeen mitä Raamattu meille lupaa. Näiden kahden hyvän puute johtaa nykyisinkin kauas Jumalasta samaan aikaan kun päinvastainenkin on totta. Lähelle pääsee rukoilemalla.