Kevyt kristillisyys viihdyttää, klassinen kuolettaa

By EsaJohtaminen, Käytännön hengellisyys, Kulttuuri, Teologia, Uncategorized, , , With 7 comments

Tässä kirjoituksessa minulla on kaksi väitettä. Kevyt kristillisyys viihdyttää kuoliaaksi ja yhtälailla klassinen liturgia voi johtaa tappavaan ulkopuolisuuteen.

Mitä on kevyt kristillisyys?

Avaan kysymystä vertauskuvan kautta. Joillekin Vesa-Matti Loirin ansiosta runoilija Eino Leino heräsi uudelleen henkiin 1970-luvulta alkaen. Loirin säveltäjiä paheksuttiin upean runoilijan popularisoinnista musiikilla, joka kaventaa jollakin tapaa Einon Leinon runoja. Silti suuri yleisö tuntee Eino Leinon Nocturne-runon vain Loirin tulkitsemana.

Samankaltainen keskustelu on meneillään kristinuskon parissa. Voiko populaarisuuttaa ja viihtyvyyttä käyttää kristinuskon selittämiseen?

Vesa-Matti Loiri on johtanut monia lukemaan Leinoa. Jotkut ovat entisestään laiskistuneet eivätkä jaksa tarttua Leinon kirjalliseen tuotantoon juuri Loirin vuoksi.

Elokuvateollisuus tekee jatkuvasti saman arvonalennuksen monille klassisille tarinoille. Monikaan ei lue enää Taru sormusten herraa kirjana nähtyään elokuvatrilogian. Tosiasia on, että jotakin tarinan terävyydestä ja elämästä kuolee pois popularisoitaessa.

Median muoto siis tappaa alkuperäisen tarkoituksen.

Toisaalta usealle Leinosta tai kristinuskosta vieraantuneelle popularisointi on ensimmäinen kieli, johon he tarttuvat.

Kuulin kertomuksen henkilöstä, joka alkoi päästä kristinuskoon sisälle Juha Tapion gospelaikaisen tuotannon jälkeisten laulujen kautta. Pidän kertomusta uskottavana.

Tapion sanoitukset heijastavat kaukaisesti kristinuskoa, mutta niillä tuskin synnytään sisälle Jumalan valtakuntaan. Lopulta kertomuksen henkilö löysi syvempiä kristinuskon sanoituksia välivaiheenaan Juha Tapion upea musiikki.

Tiedän myös toisia henkilöitä, joille Juha Tapion musiikin viihdyttävyys on ollut kuoleman suudelma uskolle. He ovat viihtyneet kuoliaaksi.

Popularisointi toimii molempiin suuntiin, mutta popularisointi on aina luonteeltaan kevyempää kuin itse asia jopa hengellisimmissä lauluissa kuin Juha Tapion nykyinen tuotanto.

Populaarisuuden kautta toiset löytävät Leinon kirjat ja toiset eivät koskaan niitä lue. Toisille se on silta ja toisille kuoppa. Jos ruokamme on pelkkää popularisointia, lopputulos on väistämätön kuolema.

Nykyinen kristinusko hakee vireensä populaarisuudesta ja siten jättää jotakin sanomatta. Pahimmillaan sitä kuunnellaan kuin suurtenikäluokkien humppaiskelmää – aivot narikassa tai kuin hipstereiden rockklubin balladia – tunne huuruissa keinuen.

Naurussa ja tunteissa ei ole mitään väärää itsessänsä. Jos viihtyvyys, jolla ihmisen psykologista kipua turrutetaan, on itse päämäärä popularisoiminen tappaa koko länsimaisen kristinuskon.Kuoleman porteilla eivät vitsit ja viihtyvyys enää naurata!

Pala palalta median muoto muuttaa ylistyksen kohteen Jumalan hyväksi oloksi. Populaarikulttuurin hyödyntämisestä näin saattaa kasvaa epäjumalaksi ilman tervettä ja harkitsevaa kulttuurin koettelua.

Mikä vaihtoehdoksi?

Kevyt kristillisyyden noustessa lähes valta-asemaan länsimaisessa evankelikaalisuudessa monet ovatkin idealisoineet klassisen kristinuskon historian.

Monet vievät kristinuskoa takaisin parhaillaan erilaisiin liturgisiin vaihtoehtoihin muistamatta, että klassisen kristinuskon historiaan mahtuu pimeä, puhdasoppineisuuden ja -muotoisuuden historia, jolla on tapettu myös tavallisen kansan usko.

Liturgia on parhaimmillaan syvällistä ja uskoa ruokkivaa, mutta siitä on tullut usein erilliskieltä, jota tavallinen kirkkokansa ei ilman teologian ja historian koulutusta ymmärrä. Teologisesti koulutetut kuitenkin sitä ensimmäisenä ihailevat ja vaativat uskon kieleksi.

Pitää muistaa, että ennen pitkää kirkon penkissä liturgisuus tuottaa ulkopuolisuuden kokemuksen. En ymmärrä mitä pastorit puuhaavat ja puhuvat.

Protestanttista puhdasoppineisuutta seurasi pietismi, jossa uskoa sanoitettiin kotien kielelle. Pietismistä taas on kehittynyt yhtä kuollut kevyt kristillisyys.

Tarvitsemme siis laajemman perspektiivin uskomme, jumalanpalveluksiemme ja ylistyksemme sanoittamiseksi. Tämä juttu on tarkoitettu vain teaseriksi ja herätteeksi.

Mitähän tämä laajempi perspektiivi voisi olla?