Isä Meidän

By EsaKäytännön hengellisyys, Teologia, , With 1 comment

IMG_1554Ihmissuhteiden, erityisesti isä- tai äitisuhteemme, rikkinäisyys saattaa estää meitä lähestymästä Jumalaa hyvänä isänä. Löytämällä vastauksen kysymykseen, millaiselta näytti Jeesuksen usko suhteena Isä Jumalaan, auttaa meitä rakastavaan ja läheiseen suhteeseen Jumalan, Isämme kanssa.

ISÄ MEIDÄN
Rukous, Jeesuksen ajan juutalaisuudessa, oli almujenannon köyhille ja paaston lisäksi ensisijaisin ilmaisu ihmisen suhteesta Jumalaan. Invokaatiolla (kenelle rukous on osoitettu) ”Isä” tai ”Isä meidän”  alkaa Jeesuksen opetuslapsilleen opettama rukous riippuen seuraammeko Luukkaan vai Matteuksen evankeliumin versiota rukouksesta. Rukouksen alkuperäinen merkitys avautuu meille tutustumalla Jeesuksen, toisen temppelikauden, juutalaisen elämään. Niin nykyään kuin Jeesuksen aikaan jumalasuhde saattoi tuottaa kipua. Kipu on todellinen tunne, mutta toisinaan kipu voi syntyä harhakuvasta kuka Jumala ei ole.

Istuin eräässä kahvilassa. Vastapäätä istui tavallinen, suomalainen mies. Hän väitti epäilevänsä aika ajoin, ettei voi luottaa Jumalaan ja hänen tarjoamaan sovitukseen Jeesuksessa Kristuksessa. Pian paljastui, että miehen luottamus myös suurimmassa osissa ihmissuhteita horjui. Edessäni istui mies, jonka elämän pituiseen janaan lapsesta saakka mahtui useita hylkäämiseksi tulemisen kokemuksia. Toivoisin voivani tämän kirjoituksen kautta nostaa monien samankaltaisten ihmisten päitä ylöspäin katsomaan millaisesta isästä Jeesus evankeliumeissa ja rukouksesta opettaa.

ABBA, LÄHEINEN ISÄ
Evankeliumeista havaitsemme Jeesuksella olleen erittäin korkea käsitys Jumalasta isänä ja hänestä itsestään poikana. Jeesuksen tallennetuista rukouksista kaikki, paitsi yksi, oli osoitettu Isälle.<1> Evankeliumit käyttävät isästä kreikankielistä käännösvastinetta pater, mutta kerran Jeesuksen äidinkielellä, arameaksi, esiintyvä sana ”abba” löytyy Getsemane kertomuksen sisältä:

Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.

Useat varhaisjuutalaiset rukoukset sisälsivät lyhyitä toteamuksia Jumalasta isänä. Aikalaisiin rukouksiin verraten Isä Meidän – rukous toimii rohkaisuna samaistua Jeesuksen suhteeseen hyvän Jumalan kanssa isänä. Jeesuksen rukous on kutsu läheiseen, rakkaudelliseen ja intiimiin suhteeseen isän ja lapsen välillä.

Ainutkertaista Jeesuksen rukouselämässä toisen temppelikauden juutalaisuudessa on se, että hän eli koko jumalasuhdetta kuin isän ja lapsen välisenä suhteena.  Jeesuksen jumalasuhteen vaikutus oli niin poikkeuksellinen, että siitä kasvaa koko kristinuskon jumalasuhteen rakkaudellinen kieli. Paavali kertoo rukouksenkieltä lainaten, että Jeesuksen seuraajan asema on muuttunut synnin orjasta rakastetuksi ja vapaaksi lapseksi (Room 8:15):

Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!”

Jeesuksen todeksi elämä läheinen isäsuhde näkyi erityisesti hänen palvelustehtävässään karismaattisena profeettana ja ihmeiden tekijänä. Klassinen kristillinen teologia on luokitellut Jeesuksen ihmeet filosofisella kielellä puheeksi Jumalan kaitselmuksesta (lat. providentia). Systemaattisen teologian oppikirjoissa Jeesuksen todeksi elämä läheinen rukouksen suhde Isään katoaa puheeksi ihmeiden suhteesta persoonattomiin luonnon lakeihin. Isä Meidän – rukouksen äärellä, riisuen Jeesus länsimaisen teologian kielestä, niin ihmeet kuin luomakunnan järjestys kertovat läheisestä, ihmistä suuresti rakastavasta Jumalasta. Toisaalta toisen temppelikauden juutalaisuudessa Jeesuksen parantaessa halvaantuneen miehen Betsaidan altaalla herätti kiivautta, koska Jeesuksen uskon isätietoisuus oli erittäin painokasta (Joh 5:16-18):

16 Juutalaiset alkoivat vainota Jeesusta, koska hän teki tällaista sapattina. 17 Mutta Jeesus sanoi heille: ”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä.” 18 Tämä vain lisäsi juutalaisten halua ottaa Jeesus hengiltä. Hänhän ei ainoastaan rikkonut sapattikäskyä, vaan vieläpä sanoi Jumalaa omaksi isäkseen ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen.

Johanneksen evankeliumin tallentama kertomus Betsaidan altaalta antaa olettaa, että Jeesuksen itsetietoisuus suhteestaan Jumalaan Isänä oli läheisempi kuin muiden aikalaisten. Hän ei puhunut rukouksissaan Jumalasta ”teidän Isänä”, vaan ”minun” tai ”meidän Isästä”. Tämänkaltaista semiittistä taustaa vasten, huomaten Jeesuksen opettaman rukouksen samankaltaisuudet ja erot aikalaiseen semiittiseen kulttuuriin, Jeesuksen kutsu jumalasuhteesta kenelle tahansa ihmisistä kuuluu (Matt 11:25-26):

Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. 26 Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.

Toistumiseen hän opettaa muun muassa näytelmänä esiintyvään, tositapahtumiin perustuvaan vertauskuvaan Jumalan valtakunnasta isän ja lapsen välisestä suhteesta (Mar 10:13-16):

13 Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, 14 mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. 15 Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” 16 Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

MATKA LÄHELLE ISÄN SYLIIN ON MONELLE MATKA KAUAS
Heittäytyminen lapseksi, Isän rakastavaan syliin, tuntuu useasta matkaksi kauaksi. Seuraava Cambridgen yliopiston professorin David F. Fordin välittämä kertomus jakaa usealle ihmiselle tutun kokemuksen Jumalasta. Ford pysähtyi erään kerran kysymään katolilaiselta papilta, mikä tuotti eniten vaivaa ihmisille heidän ripittäytymisessä.

Kaksikymmentä vuotta rippejä kuunnelleen papin vastaus oli yksinkertainen: ”Jumala”. Pappi jatkoi, että ripeistäkin huolimatta useat seurakuntalaiset jatkavat elämäänsä ja käytöstään ikään kuin Jumala olisi rakkaudeton, armoton, anteeksi antamaton ja säälimätön. Uskon tämän katoliselle papille kertyneen kokemuksellisen pääoman olevan totta muissakin seurakuntaperheissä. Kipuilemme sen kanssa millaiseen Jumalaan uskomme ja matka rakastavan ja läheisen Jumalan luokse tuntuu kuluttavalta maratonilta haparoivien taaperoaskeleiden sijaan.

Oikeutetusti professori Ford jatkaa, ”Tämä on ehkä vaikeimmin ymmärrettävä totuus kaikista,” ja kysyy, ”Heräämmekö joka aamu ällistyneinä, että olemme Jumalan rakastamia, tietoisina, että tämä on elämän perimmäinen ilo, omanarvontuntomme ja itsekunnioituksemme lähde? Annammeko päivämme muotoutua sen mukaan, miten Jumala haluaa ilmaista itsensä meille?…Yksinkertaisesti kaipaammeko nauttivamme Jumalasta ja hänen kaipauksestaan meidän puoleemme?”

Jumalakuvamme on usein tähän este. Anna Isä meidän – rukouksen sanoman lyhentää tätä matkaasi. Hyppää Isän syliin, hellään hoitoon.

EI VAIN MEIDÄN ISÄ
Seemiläisessä kulttuurissa totuudet Jumalasta välittyvät arkipäiväisten kertomusten välityksellä. Kuten aiemmin todettu kristillinen teologia usein välittää puheen Jumalasta filosofisen puheparren kautta. Olemme tottuneet kuulemaan Jumalan suhteesta luomakuntaan edelleen puheena Jumalan kaitselmuksesta. Länsimaisessa teologiassa kuulemme kaikuja Jeesuksen opetuksista isän ja lapsen suhteesta ainoastaan soteriologian eli pelastusopin välityksellä. Sen lisäksi Raamattu, alkaen Vanhan testamentin kirjoituksista, puhuu Jumalan suhteesta luomaansa kuin isän suhteesta lapseensa.

Klassisessa teologiassa kaitselmukseen kuuluvat Jumalan kyky pitää yllä luotua maailmankaikkeutta, hallita ihmiselämän kohtaloita, vastata rukouksiin ja tehdä ihmeitä. Raamattu on semiittisen kulttuurin tuote. Vanhassa testamentissa, Uudessa testamentissa ja erityisesti Jeesuksen opetuksissa löydämme kertomuksen isästä, joka huolehtii hyvyydellään kaikista lapsistaan – niin lähellä olevista kuin kauas pois langenneista.

Jeesuksen aikaisessa juutalaisessa kulttuurissa sekä Vanhassa testamentissa on rikas perintö kutsua Jumalaa isäksi Jumalan suhteesta omaan luomakuntaansa niin häntä lähellä oleviin kuin hänen luotaan pois langenneisiin.<2> Vertauskuvassa Kahdesta tuhlaajapojasta Luukkaan evankeliumissa löydämme kaksi pois langennutta poikaa, joiden suhde Jumalaan juutalaiseen ilmaisutapaan verraten on pois vaeltamisesta huolimatta kuin isän suhde lapsiin. Esimerkiksi profeetta Jeremian kautta Jumala itkee epäjumalanpalvelukseen langenneen lapsensa tilaa (3:19-20):

19 — Minä ajattelin: Annan sinulle ensimmäisen sijan ihmislasten joukossa, lahjoitan omaksesi kauniin maan, ihanimman koko maailmassa. Ajattelin, että sinä sanot minua isäksi
etkä koskaan käänny minusta pois…sanoo Herra.

Toinen tärkeä juonenpiirre Jumalan isyydestä Jeesuksen opetuksessa on se, ettei kenelläkään ihmisellä tai ihmisryhmittymällä, toteaa Marc Turnage, ”ole monopoliasemaan Jumalaan.” Hänen opetuksissaan kaikki ihmiset ovat Jumalan luomisen tähden hänen isällisen rakkauden kohteita. Tämä näkyy esimerkiksi seuraavassa Jeesuksen opetuksessa (Matt. 5:43-48):

”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, 45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. 46 [i] Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin? 47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? 48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

Sana ”täydellinen” on todennäköisesti käännös Jeesuksen äidinkielestä arameasta ja tarkoittaa, että täydellinen ihminen on armollinen ihminen niin kuin Jumala on armollinen kaikkia ihmisiä kohtaan välittämällä omaa hyvyyttään kaikille luomakuntaansa asettamien lahjojensa kautta.

Jumalan huolenpito kaikista luomistaan ihmisistä – langenneista ja lähellä olevista – kertoo hänen kaipaavasta armosta ja rakkaudesta olla läheinen isä jokaiselle luomalleen lapselleen. Jeesuksen aikaa myöhempi rabbi Abbahu (n. 300 jKr.) sanoitti Jumalan isyyden ja huolenpidon periaatteen koko luomakuntaa kohtaan seuraavasti (Ta’an. 7a):

Suurempi on sateen päivä kuin kuolleiden ylösnousemus, koska ylösnousemus hyödyttää vain vanhurskaita, mutta sade yhtä lailla <virkistää> vanhurskaita ja jumalattomia.”

KENEN RUKOUKSIA JUMALA KUULEE
Usein kysymme, kuuleeko Jumala niiden ihmisten rukouksia, jotka eivät tunne Jumalaa. Jeesuksen opetuksessa Jumala on sekä pelastettujen että langenneiden isä, koska hän on kaikkien luomiensa ihmisten isä työnsä perusteella. ”Hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin.” Jumalan hyvyys on hänen kaipaavaa rakkauttaan ja kutsuvaa armoaan kaikkia ihmisiä kohtaan.

Eräs mies kertoi lapsuuden kodistaan, jossa ei tunnettu Jumalaa. Ateistisesta kotitaustastaan huolimatta hän kääntyi kristityksi, tuli uskoon. Jonkin ajan päästä usko paljastui kotona. Keskustelu äidin ja pojan välillä paljasti, että äiti oli rukoillut jotain tuntematonta, ettei pojasta kasvaisi isänsä kaltaista. Alkoholi oli tuonut perheeseen kärsimystä ja äiti toivo pojalle toisenlaista tulevaisuutta.

Keskustelu äidin ja pojan välillä johti kuitenkin äidin syvään pettymykseen ja hän kysyi: ”Onko tämä rukouksieni vastaus? Miksi sinusta piti tulla kristitty?”

Puhuimme sitten läntisen teologian kieltä kaikki luotuja koskevasta kaitselmuksesta tai Jeesuksen opetuksista Isä Jumalan hyvä armo on täydellistä ja välistä hän vastaa ateistienkin rukouksiin.

ORJASTA LAPSEKSI
Miten ateistista tai ihmisestä yleensä voi tulla Jeesuksen seuraaja? Raamatun pelastushistorian merkittävin kertomus ihmisen ja Jumalan välisen suhteen syntymisestä kutsutaan eksodukseksi. Jälleen puhe on isän ja lapsen välisestä suhteesta. Eksodus alkujaan kreikankieltä ja tarkoittaa vapauteen johtavalle tielle astumista. Heprealaiset kärsivät orjina Egyptin faaraoiden pakkovallan alla ja Jumala vapautti orjakansa omiksi lapsikseen. Vanhan testamentin eksoduskertomuksen avainjae kuuluu (2. Moos 4:22-23):

Näin sanoo Herra: ’Israel on minun esikoispoikani. 23 Minä käsken sinua päästämään poikani minua palvelemaan.

Myöhemmin muun muassa profeetta Hoosea palasi tähän kutsuun orjasta vapaaksi lapseksi (Hos 11:1):

Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, Egyptistä minä kutsuin poikani.

Mooses toimi ensimmäisen eksoduksen välikappaleena, mutta hän lupasi, että Jumala nostaa hänen kaltaisen profeetan vielä kerran. Vanhan testamentin profeetat toistuvasti palasivat eksodustapahtumaan, että Israelin kansa lunastettiin orjista lapsiksi aina kun kansa kansan suhde Isään alkoi etääntyä. Samalla profeetat alkoivat katsomaan tulevaan, uuteen eksodukseen.

Kirkastus vuori – perikoopin keskellä Jeesus puhuu kirkastumisen hetkellä Vanhan testamentin profeettojen Mooseksen ja Elian kanssa (Luuk 9:31) Jeesuksen pois lähdöstä eli ristinkuolemasta. Sana poislähtö on kreikaksi exodos, joka viittaa Jeesuksen tehtävään uutena Mooseksena, uuden eksoduksen profeettana ja lunastajana. Samassa Isä vahvistaa profetaallisen odotuksen täyttyneen (Luuk 9:35):

Tämä on minun poikani, minun valituni, kuulkaa Häntä.

Uudessa eksoduksessa tapahtuu vanhaa eksodusta suurempi tapahtuma. Egyptistä vapauduttiin pakkotyöstä, mutta uudessa eksoduksessa synnin vallasta ja saadaan synnin orjan aseman sijaan vapaan Jumalan lapsen asema. Isä Meidän – rukous, kuten myöhemmin käy esille, sisältää suoran anomuksen Jumalalta: ”Anna meidän syntimme anteeksi.”

N.T. Wrightin mukaan Isä Meidän – rukouksen näkeminen ”uuden erämaavaeltajakansan rukouksena” antaa meille toivon pääsystä uuteen maahan, uuteen kuningaskuntaa ja uuteen Jerusalemiin.

Isän lähelle on helppo päästä. Taaperona hapuilet ensimmäisiä sanoja ja kristityksi tulemisen ensimmäiset sanat ovat: ”Isä, anna syntini anteeksi!” Jeesuksen tähden saat ne anteeksi ja aloita uutena Jumalan luomuksena elämääsi.

 

Esa Hyvönen

IMG_9917-FB

Esa Hyvönen on Keravan helluntaiseurakunnan johtava pastori. Koulutustaustaltaan hän on perehtynyt Uuden testamentin selitykseen ja kristillisen teologian oppihistoriaan (Th.M. Evangelische Theologische Faculteit, Leuven, Belgia, 2007) sekä Raamatun alkukieliin (B.A. Continental Theological Seminary, Sint-Pieters-Leeuw, Belgia, 2002.)

 

KYSYMYKSIÄ PIENRYHMÄKESKUSTELUUN

1. Onko sinusta vaikeaa tai helppoa lähestyä Jumalaa läheisenä isänä? Minkä ihmissuhdekokemuksen ajattelet suhtautumisen Jumalaan vaikuttavan eniten sinun jumalakuvaasi? (Vinkki keskustelun johtajalle: muistuta ryhmän keskeisestä vaitiolovelvollisuudesta, sillä ihmissuhteista avautuminen on herkkää ja intiimiä).

2. Mitä viittauksia Raamatusta muistat, jossa Jumalaa erityisesti kutsutaan isäksi tai asemaamme hänen edessä lapsen asemaksi? Muuttaako näiden tekstien sanoma sinun käsitystäsi Jumalasta?

3. Onko sinun vaikeaa pyytää Jumalalta anteeksi?

4. Jaa erityinen kokemus ryhmässäsi, jossa koet olleesi erityisen Jumalan armon tai hyvyyden kohteena.

—–

ALAVIITTEET

<1>Ainoa rukous, jossa isää ei mainita, on Psalmin 22 laina ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Isä: Mr 14:36; Matt 11:25-26 pars. Lk 10:21; Lk 23:34, 46; Mt 26:42; Jn 11:41; 12:27-28; 17:1, 5, 11, 21, 24-25.

<2>Jer 31:9; Ps 68:6 (orpojen isä, leskien puolustaja); Ps 113:5-9; ”Meidän isämme” Jes 63:16, 64:8, 1. Aik 29:10; ”Minun isä” Jer 3:4, 19.

KIRJALLISET VIITTEET

David F. Ford, Shape of Living. The Spiritual Directions. for Everyday Living, (Baker Books, 2004), 59-60.

Marc Turnage, ”Our Father in Heaven”. Blogissa http://theshardandthescroll.com/our-father-in-heaven

N. T. Wright, ”The Lord’s Prayer as a Paradigm of Christian Prayer,” teoksessa Into God’s Presence: Prayer in the New Testament, editointi Richard N. Longenecker (Eerdmans, 2002), 133.