Pornoteollisuuden messut ja arkkipiispa

By EsaKäytännön hengellisyys, Kulttuuri, Teologia, , With 4 comments

Viime päivinä olemme saaneet seurata Suomen evankelis-luterilaisen kirkon edustajien hämmentävää tiedottamista Tikkurilan seurakunnan osallistumisesta sEXHIBITION – erotiikka-alan messuille. Tiedottaminen ja keskustelu on monipolvista ja laajaa, joten rajaan huomioni arkkipiispa Kari Mäkisen esiintymiseen A-Studiossa 27.10.2014.

Toimittaja antoi kysymyksillään sanat arkkipiispan suuhun kysyessään, ”kuuluuko kirkko tai kirkon edustajat seksimessuille?” Kysymys itsessään riisuu olennaisia osia messujen luonteesta ehkäpä häveliäisyys syistä erotiikka-alan tai pornoteollisuuden messut eivät sopineet toimittajan suuhun.

Vastauksessaan arkkipiispa Mäkinen jatkoi ”seksimessu” sanan käyttöä ja antoi ympäripyöreän tukensa kirkon edustajien menemisestä yleisellä tasolla sinne, missä kirkon jäsenet ovat. En ota kantaa tähän, vaan seksuaaliseettisen pohdinnan puutteeseen arkkipiispan viestinnässä. Kysyn: miksiköhän julkisessa keskustelussa arkkipiispa ei käytä selkosuomea ja totea tapahtuman olevan pornoteollisuuden kaupallisia tarkoituksia edistävät messut? Nyt hänen sanansa, ehkä toimittajan kysymyksen asettelun vuoksi, vähättelevät messun luonnetta: hieman kauniimmin erotiikka-alan tai selkosuomen ronskiudella pornoteollisuuden kaupallisista messuista on tullut kiltit seksimessut. Mielikuvakaupassa voisi luulla, että seksimessut liittyvät jotekin sukupuoliterveyteen tai asialliseen tiedonvälitykseen eikä kovan pornon markkinahuoneeseen.

Wikipedian artikkeli antaa asiayhteyden, millaisesta tapahtumasta on kyse. Seuraavaa sitaatti on K-18-kamaa ja voi järkyttää herkimpiä lukijoita:

Kevään 2006 messuista lähtien on yleisöllekin annettu mahdollisuus esiintyä Mr Lotharin isännöimällä Puuhalavalla. Tämän lisäksi messuilla on ollut vuoden 2006 syksyn messuista lähtien Livestudio jossa yleisö on voinut seurata kuinka aikuisviihde-elokuvia tehdään. Syksyn 2008 uutuutena messuilla nähtiin Pålnåparty Bar & Disco, kyseisen baarin V.I.P-alueella yleisöllä oli mahdollisuus nähdä kuinka stripparit, pornotähdet ja muut alan ihmiset juhlivat sekä jopa osallistua juhlintaan. Vuoden 2009 kevään messujen uutuutena oli suuseksin SM-kilpailu. Vuoden 2010 syksyn messujen uutuutena oli Ilmaseksin SM-kilpailut.

Kirkko on takavuosina ollut tunnettu eettinen keskustelija muun muassa sijoitustoiminnassaan. Rahaa ei ole saanut laittaa eettisesti epäilyttäviin kohteisiin sijoittajana, koska kirkko ymmärtääkseni ei halua tukea maailmassa sortavia rakenteita. Entä nyt? Messujen luonteeseen yleensä kuuluu toimipaikan lunastaminen ja raha edistää kaupallisen messujen toimijoiden missiota. Kirkon julkisuuden hallinnasta ei kuulu nyt eettisen ajattelun ääntä, joka on hiljentynyt viime vuosina erityisesti seksuaalieettisissä kysymyksissä.

Skenaario saattaa olla seuraava: Tikkurilan seurakunnat saattavat rahallansa lunastaa esittelypisteen toiminnalleen messuilla tukien kiistanalaista pornoteollisuutta, jossa ihmiskauppa, naisten ja miesten seksuaalinen objektisointi, addiktiivikäyttäytymisestä rahan kiskonta, alaan liittyvien ammattitautien kuten sukupuolitautien ja henkisten traumojen läsnäolo, lasten hyväksikäyttö ja muut ilmiöt ovat johdannaisesti läsnä. Messuilta varmasti kiistetään heidän mielestään epäeettisen pornon läsnäolo tapahtumassa ja vedotaan laillisuuteen muun muassa suojaikärajojen suhteen, mutta edellä mainitut ilmiöt ovat aidosti osana teollisuuden alaa, jossa ihmisen pyhyys ja kauneus muutetaan hävyttömyydeksi ja rumuudeksi. Uskaltaisin jopa sanoa, että porno edustaa teologian kannalta puhtaasti epäjumalanpalvelusta.

Mikä on kirkon eettinen ääni suhteessa pornoteollisuuteen? Sitä en ole kuullut kenenkään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon edustajan ääneen pohtineen Tikkurilan seurakunnan edesottamuksista. Luterilainen kirkko näyttää pahasti hukanneen itsensä.

Jutun kirjoittamisen jälkeen kirjoittajaa on valistettu, että sEXHIBITION messut ovat tarjonneet Tikkurilan seurakunnalle messupöydän ilmaiseksi. Virheellisistä tiedoistani huolimatta kysymys on edelleen voimassa: mikä on kirkon eettinen ääni suhteessa pornoteollisuuteen?.