Mihin erotisoitunut kulttuuri johtaa?

By EsaKulttuuri, Perhe, Teologia, , , , , With 13 comments

Mikään uutinen ei ole se, että maailmamme on muuttunut. Muutoksen suuruuden seuraukset eivät ole vielä nähtävissä, mihin erotisoitunut arvomaailma länsimaisen kulttuurin vie. Esitän tässä yhden näkemyksen.

Yksittäisen ihmisen ulosastuminen kaapista ei enää riitä. Kokonainen kulttuuri on tullut ulos homobaarista kaduille, kauppoihin ja kaikkien ihmisten tietoisuuteen. Länsimäisen kulttuurin keskellä elämme vallankumousta, jota määrää aikakautemme seksistyminen jo 1990-luvulta saakka. Ensin heteropornosta tuli osa valtakulttuuria sen alkaessa vaikuttamaan muotiteollisuuteen, musiikkibisnekseen ja yleiseen elokuvatuotantoon. Pornoa on kaikkialla kuten esimerkiksi Madonnan rohkeat musiikkivideot alkoivat jo 1980-luvulta alkaen näyttämään suuntaa, mihin kulttuurimme on muuttumassa. Nyt kulttuuriimme uponnutta eroottista arvomaailmaa pyritään kehittämään kohden homoinklusiivista suuntaa. Televisiosarjoihin tuli vähintään yksi ei niin eroottinen vakiohomojuttu ja lopulta kokonaisia televisiosarjoja, kuten L-koodi, tuotetaan seksuaalisesti tietoisemmille ihmisille tyydyttämään eroottisen latautumisen nälkää. Itellan ja Finlaysonin kulttuuriteot kertovat, kuinka Tom of Finlandin homopornon pehmeämmät muodot halutaan osaksi erotisoitunutta kulttuuriamme.

Ihmiskunnan historiasta tunnemme seksuaalisesti virittäytyneitä ajanjaksoja, joiden vaikutuksesta historoitsijat, sosiologit ja kulttuurien tutkijat väittelevät suhteessa sivilisaatioiden romahdukseen. Kun eroottisuuden ja seksuaalisen positiivinen voima kohdistuu muuhun kuin aviollisen parisuhteen liimaksi tai perheen jatkamisen merkitykseen, länsimaissa on ennustettavissa yhä vähäisempi määrää avioliittoja, lapsia ja perheitä. Eroottisuuden irrottaminen sen perhebiologisista lähtökohdista heikentää länsimaita ja ennen pitkään perhekäsitykseltään vahvemmat kulttuurit kävelevät raunioituneen länsimaalaisen sivilisaation ylitse. Esimerkiksi Belgiasta on arvioitu ensimmäinen muslimiyhteiskunnaksi kääntyvä Euroopan maa.

Demokratiassa lopulta enemmistö voittaa. Perhearvojen rapautuessa muun muassa lapsimäärän vähentyessä vieläkin enemmän muslimien suurperheet ovat tulevaisuuden äänestäjiä kaikissa Euroopan maissa yhden ja kahden sukupolven sisällä. Tällöin sukupuolineutraalit ihanteet jäävät jälleen jalkoihin.

Tämänkaltaisessa vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa tuskin on tilaa omantunnon-, uskonnon- ja sananvapauksille. Nämä kaikki ihmisoikeudet kapenevat joka tapauksessa jo hurjaa vauhtia niin lännessä kuin idässä kuten jotkut poliitikkomme julistavat, ettei sukupuolineutraalin avioliiton lakialoite saa olla omantunnon kysymys, vaan yleismaailmallinen moraalinen ihmisoikeus. Lopulta kyseinen näkemys johtaa toisinajattelijoiden rajaamiseen, joka voi tapahtua moninaisin keinoin kuten kriminalisointina, työpaikkojen ehdollistamisena kyseisen arvomaailman hyväksymiseen, koulujen opetusohjelmien suunnitteluna kohden sukupuolineutraalisuutta mainitakseni vain jo muutamia yleisestä keskustelusta havaittavia suuntaviivoja.

Kolmikymmenvuotinen sota uskonpuhdistuksen jälkeisessä Euroopassa johti viimeistään pitkään suvaitsevaisuuden kehitykseen, jossa kaikille turvattiin omantunnon-, uskonnon- ja sananvapaus. Nyt näitä arvoja poljetaan kovaa avioliiton tulkintakysymyksissä ja suvaitsevaisuudesta on tullut olkipukki. Ennen suvaitsevaisuus tarkoitti toisen ihmisen vapauden kunnioittamista mielipide-eroista huolimatta. Nyt suvaitsevaisuutta on mukautua yleisesti poliittisesti korrektiin ajattelutapaan. Erimielisyyden hyveestä on tulossa samanmielisyyden pakkopaita.

Olemmeko todistamassa nyt vapaan ja demokraatisen länsimaalaisen yhteiskunnan romahduksen alkua?