Helvetin asiayhteys ja hittoon koko Saatana

By EsaKäytännön hengellisyys, Kulttuuri, Saarna, Saarnaperustelut, Teologia, , , , , , With 1 comment

Otsikon rimpsu herättää lukijoissani varmasti erilaisia mielenyhtymiä. Toisille se voi olla AC/DC rock’n’roll yhtyeen biisi Hells’ Bells, jossa saatanan sijaa päärooliin nousee tavallisen ihmisen kyky luoda helvetti ympärilleen. Saatana ei tulekaan luoksesi, vaan sinä kellojen soitolla luot kaaoksen ympärillesi. Helvetti maan päällä. Biisi voidaan nähdä käsittävän saatana ja helvetti mytologiaksi niin kuin liberaaliteologinen koulukunta on tehnyt 1900-luvun ajan ja erityisesti 1960- ja -70-luvuilla. Persoonallista pahaa ei ole olemassa ja helvetti korkeintaan symbolisoi kokemuksellista pahaa tässä elämässä.

Ajat ovat muuttuneet. Yhä useammin viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan teologit palaavat ajatukseen persoonallisesta pahasta ja todellisesta viimeisestä tuomiosta, jossa saatana ja muut langenneet enkelit tuomitaan yhdessä Jeesuksen sovintotyöhön epäuskoisesti suhtautuvien kanssa iankaikkiseen kadotukseen.

Toisille otsikkoni voi merkitä eräänlaista kieroutunutta riemun kiljahdusta, ettei Raamattua lukiessa sittenkään tarvita kykyä tulkita. Tällöin helvetin asiayhteys muuttuu kiroilemiseksi.

– Helvetin asiayhteys, saatanan raamatuntutkijat ja eksegeetit. Te olette pilanneet koko Raamatun! Ei Raamatun ymmärtämiseen tarvita kaiken maailman asiayhteyksiä. Ei sitä tarvitse tulkita, vain lukea.

Helvetin asiayhteys kuitenkin osoittaa terveen raamatuntulkinnan tarpeellisuuteen. Maassamme on saarnattu tuhansia saarnoja sivuten aihetta tai suoraan aiheesta. Kaksi epätervettä ääripäätä on tunnistettavissa. Ensin useat saarnat saavat voimansa dantelaisesta eetoksesta ja saarnaavat ihmisiä traumatisoiden helvetin pelolla. Jos helvetistä pitää saarnata, pitäisi saarnata koko Jumalan pelastussuunnitelmasta, armosta ja Jumalan anteeksi annosta: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1). Eikä sitä, että yksittäiset synnit saattavat tukahduttaa koko pelastuksen ilon ja iankaikkisen elämän onnen. Eivät tukahduta! Pelastus ei ole arpapeliä, vaan vakuus Jumalan kestävästä armosta!

Toiset selittävät koko helvetillisen ulottuvuuden Raamatusta pois. Erityisesti viime aikoina liberaaliteologien sijaan herätyskristillisyyttä lähellä olevat hyperarmon julistajat ovat tehneet Raamatun helvettisaarnaaja numero ykkösen Jeesukseksi, joka ei ikinä tuomitse ketään, eikä mistään.

Kuitenkin Uudessa testamentissa Apostolien teot eivät mainitse mitään helvetistä, eikä Paavalin kirjeet. Jeesus on Raamatun pääsaarnaaja helvetistä. Evankeliumeissa hän viittaa helvettiin tai kuvaa helvettiä kaksitoista kertaa. Sen jälkeen Ilmestyskirja kuvaa muutamin jakein helvettiä. Helvettisanaston sijaan Paavali puhuu enemmän Jumalan vihasta, tuomiosta ja synnin tuomasta erosta Jumalasta yli 80 kertaa kolmessatoista kirjeessään.

Monelle nousee outouden tunne. Miten Jeesus voi olla rauhan ruhtinas ja yhtä aikaa helvettisanoman päälähettiläs? Miten rakastavasta Jumalasta löytyy myös vihaa ja kyky tuomita iankaikkiseen kadotukseen? Allergiset näppylät nousevat usealla tässä vaiheessa pystyyn, koska tämänkaltaisen Jeesuksen lähellä on epämukavaa ja ristiriitaista olla. Näin ainakin moni tuntee. Mistä tiedän olenko Jumalan rakkauden kohde ja matkalla Jeesuksen sovintotyön perusteella armahdettujen iankaikkiseen elämään vai hoippuuko askeleeni synnin turmion tähden ikuisen tuomion kahleisiin?

Hyvää raamatuntulkintaa hyödyntäen helvetistä ei tarvitse traumatisoitua, eikä se vie pelastuksen iloa. Oikein ymmärrettynä alamme käsittämään miksi Jeesus kuoli ja ruumiillisesti nousi ylöskuolleista, miksi saamme syntimme anteeksi ja miksi pelon sijaan saamme pelastuksen suuren riemun.

Asiayhteys on äärimmäisen tärkeä työkalu Raamattua luettaessa. Yksikään Jeesuksen puhe helvetistä ei tuomitse helvettiin juoppoja, huoria tai varkaita, vaan niitä, jotka vihaavat toisia ihmisiä ja erityisesti uskon sisaria ja veljiä (esim. Matt 5:22). Jeesuksen mielestä syntiset ovat kuin sairaita ja tarvitsevat parantajaa. Järkyttävää! Jeesus painottaa helvettipuheillaan anteeksiantamisen merkitystä. Antakaa anteeksi, ettei teitä tuomittaisi samasta syystä, mistä toisia tuomitset. Lopulta näiden tekstien merkitys on siinä, että yksistään Jumala on oikeudenmukainen tuomioissaan. Tähän tuomiovaltaan ei kukaan ihminen pysty. Äärimmäisen järkyttävää! Olisi helpompaa lähettää syntiä tekevä veli tai sisko helvettiin kuin antaa hänelle anteeksi.

Helvetti tehdään tyhjäksi julistamalla tätä suurta armoa! Anna meille syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Lisää aiheesta sunnuntaina 1.6.2014 klo 11 saarnassani Isä meidän rukouksesta:

”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Jeesuksen opetuksessa Matteuksen evankeliumi 6:13-14 ja 18:21-35 kertovat, miksi teemat anteeksi annosta ja viimeisestä tuomiosta liittyvät läheisesti toisiinsa.