Helluntaiherätys ristitulessa

By EsaJohtaminen, Käytännön hengellisyys, KulttuuriWith 144 comments

Viimeiset vuodet Suomen helluntaiherätyksen kehityksen kulkua seuranneena olen tullut lopputulokseen, että nyt on viimeinen hetki pysähtyä katsomaan ja arvioimaan rehellisesti mitä on tapahtunut ja mihin olemme menossa. Erityisesti viimeisillä Talvipäivillä (2014) Hämeenlinnassa kuulimme, että viimeisen viiden vuoden kehitys on johtanut noin 70 nuoriso- tai nuoremman pastorin irtautumiseen helluntaiseurakuntien työsuhteesta (luvut ovat muistin varaisia ja siten vain suuntaa antavia). Toinen yhä vahvistuva ilmiö on, että entiset ja nuoremmat helluntaipastorit perustavat uusia, tunnustuskuntiin sitoutumattomia seurakuntia. Esimerkiksi Vedä Henkeä – seurakunta  Pietarsaaressa, United Helsinki Helsingissä ja vielä nimeltä tuntematon seurakunta on irtautumassa Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisotyöstä.

Perinteisesti uuskarismaattisuus on ollut syy irrota helluntaiherätyksestä kuten cityseurakunnat. Edellä esitetyt kolme seurakuntaa ulkopuolelta arvioiden etsivät aidosti uutta ja vaikuttavaa seurakuntakulttuuria saavuttaa seurakunnista ja kristinuskosta vieraantuneita suomalaisia. Syyt eivät siis ole karismaattisuuden uusissa painotuksissa.

Yksi perinteinen helluntaiseurakunta, Helsingin Filadelfia, on käynyt lävitse voimakkaan sosiaalisen kulttuuriuudistuksen, jolla uutta sukupolvea pyritään saavuttamaan. Näen tällä hetkellä, että Filadelfia jää yksittäiseksi esimerkiksi vanhan muutoksesta uudeksi.

Sen sijaan trendi istuttaa uuden kulttuurin omaavia seurakuntia vahvistuu. Mututuntumani voidaan tietysti osoittaa vääräksi, mutta se perustuu siihen, että muutaman viimeisen vuoden sisällä merkittävä joukko pastorikollegojani (nykyisiä ja entisiä) ovat esittäneet samankaltaisia arvioita herätysliikkeemme tulevaisuudesta: uudet seurakunnat ovat jäljellä oleva toivomme.

Vanhat helluntaiseurakunnat eivät enää ruoki uusien sukupolvien hengellistä heräämistä ja kasvata heitä Kristuksen opetuslapseudessa nykyajan haasteiden keskellä. Liian vähän seurakuntia on tässä asiassa poikkeus.

Saman aikaisesti herätysliikkeessämme on esitetty Seurakunta kaikille strategia, jota herätysliikkeen yhteiset toimijat hallinnoivat. Hallinnoinniksi tämä lienee jäänytkin. Tietääkseni yhtään uutta seurakuntaa ei tämän strategian alla ole saatu aikaiseksi. Hiljaiset, mutta kehittyvät trendit näyttävät, että uusi kasvuvoima etsitään muualta kuin helluntaiherätyksen keskeltä.

Näen tässä kehityksessä varovaisesti arvioiden jotakin samaa kuin on historiallisesti käynyt naisten aseman kaventumisessa herätysliikkeemme keskellä. Toisin sanoen herätysliikkeemme on jo käynyt yhden kuoleman tien, kun naisevankelistainstituutio (Professori Eila Helanderin käsite) vaimeni vuosikymmenien saatossa ja viimeistään 1980-luvulle tultaessa. Nykykehityksen keskellä naisten asemasta on tullut entistäkin vaikeampi, vaikka historiallisesti he ovat olleet usein seurakuntia kasvattava voimavara. Nyt samankaltaista ilmiötä on nähtävissä nuorempia pastoreita kohtaan. Heidät koetaan vakiintuneen toimintakulttuurin uhkana.

Olen esittänyt edellä vain havaintoja, enkä juuri arvioita. Herätysliikkeen pitäisi nyt painaa jarrua ja asettua arvioimaan muun muassa seuraavia kysymyksiä:

1) Mikä on johtanut useiden nuoremman sukupolven pastoreiden työnäyn hiipumiseen?

(Help ry:n hallitus syystä tai toisesta jätti lupaavalta kuulostavan materiaalin julkaisematta Talvipäivien 2014 yhteydessä vedoten siihen, että materiaali pitää analysoida. Miksi materiaali pitää häivyttää toissijaiseksi lähteeksi luettavaksi jonkun julkaisun sivulla ensisijaisen ja autenttisen lähteen sijaan, jos materiaalia edes analysoidaan?)

2) Miksi herätysliikkeessämme ei ole synnytysvoimaa ponnistaa uusia kristittyjä ja uusia seurakuntia kuin juhlapuheissa?

3) Miksi ne, jotka näyttävät elinvoimaisilta, ajautuvat liikkeen ulkopuolelle?

4) Miksi nuoret ja naiset koetaan liikkeessämme uhkana?

(Naiset ja nuorisotyö ovat kuitenkin vuosien saatossa tuoneet ison osan liikkeemme kasvua.)

5) Kuka arvovaltainen taho herätysliikkeemme keskellä uskaltaa ottaa nämä kysymykset yhteiselle foorumille ja pian?

Toivon, ettei viestintuojaa ammuta vihollisena, vaan otetaan vastaan herätysliikkeemme ystävänä.